Lähellä-blogi: Työnohjausta kiitos!

Lähellä-blogi: Työnohjausta kiitos!
Kati Nerg kuva:S.Kujansuu

Vuosi 2020 on ollut meille monilta osin erikoinen ja erityinen. Korona ja sen seuraukset ovat kokemukseni mukaan tuoneet työn tekemiseen ainakin joustavuutta, uusien toimintamallien kehittämistä, etäyhteyksiin siirtymistä sekä erityistä huomion kiinnittämistä työn kuormasta palautumiseen.

Asiat koskettavat itseäni paitsi järjestössä työtätekevänä ja työkaverina myös työnohjaajan roolissa. Silloin kun työelämässä ovat käynnissä kovimmat ajat, uskoa, toivoa ja rakkautta tarvitaan eniten. Positiivisen psykologian lähettiläs Martin Seligman kirjoittaa, että vaikeina aikoina vahvuuksien ja hyveiden sekä myönteisten instituutioiden tunnistaminen ja tukeminen saattaa olla tärkeämpää kuin hyvinä aikoina. Toivon tuottaminen ja ylläpitäminen on tärkeää.

Järjestötyössä ihmisten kohtaaminen on arvokasta, työ on usein kerroksellista, monipuolista ja työssäjaksamiseen sekä kehittämiseen kaivataan tukea.

Muun muassa nämä asiat nousivat esille kesän alulla työnohjausta koskevassa kyselyssä, joka lähetettiin Arttelin uutiskirjeen tilaajille. Vastauksia kyselyyn tuli 43 ja isoin osa vastaajista oli työtekijän roolissa (74%), 21 % oli esimiesasemassa ja pienin osa vastanneista toimi vapaaehtoisena tai vertaisena (5 %).

Työnohjaukselta toivottiin työarkeen tilaa ja aikaa pysähtyä ja kuulostella, missä nyt mennään. Asioiden purkaminen, reflektointi ja kasvun ja kehittymisen mahdollisuus olivat vastauksissa läsnä. Sanat ja mielikuvat kuten oivaltaminen, voimaantuminen, yhteinen näkymä, työhyvinvoinnin tuki ja rakentava ratkominen kuvasivat vastaajille työnohjausta.

Suomalaiseen järjestökenttään työnohjaus tuli 1960-luvulla ja se on vakiinnuttanut paikkansa lähinnä sote-järjestöissä kirjoittaa Rantala artikkelissaan. Juote lainaa työnohjaajien yhdistyksen Osviitta-lehdessä Heikkalan jaottelua erilaisista järjestöistä: kansalaisjärjestöt, yhteiskunnallista palvelutehtävää tekevät ja kaupallista palvelua toteuttavat. Juote jatkaa määrittelemällä kansalaisjärjestön pitkälti vapaaehtoisten toimijoiden varassa lepääväksi. Yhteiskunnallista palvelutehtävää tekevät järjestöt taas saavat julkisrahoitusta, hoitavat jotain yhteiskunnan palvelua ja palkatut työntekijät johtavat toimintaa. Kaupallista palvelua tuottavat järjestöt ovat omaksuneet markkinatalouden periaatteet ja tarjoavat maksullisia palveluita. Kokemukseni mukaan yhden järjestön sisältä voi löytyä monenlaisia toiminnan muotoja.

Järjestöissä tehdään siis hyvin erilaisia töitä erilaisissa rooleissa vertaisista ja vapaaehtoisista palkattuihin työntekijöihin. Palkattuja työntekijöitä on erilaisilla rahoituspohjilla muutaman vuoden mittaisista hankkeista pysyvämpiin avustuksiin ja kaupungin ostopalveluihin. Rahoituspohjan ollessa moninainen, se voi tuoda epävakautta ja ennustamattomuutta työkentälle ja työntekijöille. Työsuhteet saattavat olla lyhyitä, pätkittyjä ja riippuvat rahoituksen jatkumisesta. Rantala toteaakin, että järjestöt ovat myös samanlaisessa muutoksessa kuin muukin työelämä ja työnohjaus voi olla tärkeä väline siihen.

Kyselyssäni halusin selvittää, että millaisia vaikutuksia työnohjauksella sitten koettiin olevan työhön?

Eniten vaikutusta vastaajat kokivat työnohjauksella olevan ammatillinen identiteettiin ja sen vahvistumiseen (28 %). Henkilökohtaiset ominaisuudet koettiin tunnistettavan paremmin ja työnohjauksen innostavan, rohkaisevan, motivoivan, innostavan, tuovan lisää kärsivällisyyttä ja mahdollisuuksia itsereflektointiin. Itsensä johtamisen taitojen koettiin vahvistuneen työnohjauksessa.

Työhyvinvoinnin kohentumista vastasi moni kokevansa työnohjauksen seurauksena (23 %). Työnohjauksen koettiin olevan tukevaa, auttavan jaksamaan sekä tarjoavan työkaluja ennakoivasti kuormittavia ja vaikeita tilanteita silmällä pitäen. Marie Jahoda on vuonna 1958 todennut, ettei pahoinvoinnin poistaminen riitä takaamaan hyvinvointia. Ajattelen, että tämä on totista totta tänäkin päivänä, työhyvinvointiin tarvitaan muitakin elementtejä kuin pahan olon helpottumista. Jotta työssä voidaan hyvin, tulee myönteisiäkin asioita harjoitella etsimään ja löytämään.

Työssä kohdattavat ihmiset ja kohtaamisten laatu nostettiin yhtenä vaikutuksena esille (19 %). Asiakkaat hyötyvät, ”kohtaamisista tulee laadukkaampia työnohjauksen myötä” kommentoi eräs vastaaja. ”Yhteishenki kasvaa – tuottavuus paranee”, oli eräs kommentti vaikutuksista työyhteisöön. Näinhän se taitaa olla.

Näkökulmia ja työn tarkastelua, perspektiiviä, asioiden tarkastelua ylhäältäpäin koettiin suuressa määrin myös vastanneiden kesken (14 %). Vastaukset tukevat omaa ajatustani siitä, että työnohjaus tarjoaa pysähtymisen hetkiä työn tärkeiden asioiden äärelle ulkopuolisen ohjaajan kanssa. Asioita voidaan yhdessä purkaa, reflektoida ja saada niihin etäisyyttä. Kun tarkastelee omaa työtään ja toimintaansa siellä hieman etäältä, asiat voivat näyttäytyä uudessa valossa, niihin voi tulla syvyyttä ja parhaimmillaan kaikki oppivat jotain uutta, myös työnohjaaja.

Kun avaa ovea oppimiselle ja ehkäpä jopa tietämättömyydelle, voi yllättää itsensä kokeilemasta jotain erilaista.

Perustehtävän selkeytymistä, toiminnan jäsennystä, asioiden pilkkomista ja tavoitteiden kirkastumista kertoi 11 % vastaajista työnohjauksen vaikutuksena. Itsekin koen, että perustehtävän pohtiminen on yksi työnohjauksen tärkeimmistä asioista ja työnohjaus tarjoaa paikan pohdinnalle joskus hektisessäkin työarjessa.

Vaikutusten koettiin olevan vähäisiä toisinaan (5 %). Eräs vastaus kuvasti hyvin sitä, kuinka työnohjauksessa vastuussa on paitsi ohjaaja, myös ohjattava: ”Työnohjaus itsessään ei ratkaise mitään, ammatillinen kasvu ja työnohjausprosessikin edellyttää halua itsereflektointiin.” Prosessille tulee olla tilaa, aikaa ja siihen tulee olla uskoa niin ohjattavilla kuin ohjaajallakin.

Laadukas ihmisten kohtaaminen järjestötyössä vaatii meiltä läsnäoloa, tilannetajua, joustavuutta ja joskus luovuuttakin. Uskon, että jokaisella kohtaamisellamme on väliä ja niistä jää meihin aina jonkinlainen jälki.

Jotta kohtaamista työkseen tekevät jaksavat työssään, tulee heillä olla vahva ammatillinen identiteetti ja joku paikka, missä he purkavat kuormaa ja lataavat uutta energiaa tilalle. Oma merkityksellisyys tulee usein esille suhteessa muihin ihmisiin ja työnohjauksessa parhaimmillaan voidaan tarjota kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksia. Unohtamatta sitä toivoa ja hyvän pilkahduksia!

Kati Nerg
Ohjaaja ja työnohjaaja

Ps: Jos haluat lueskella lisää kyselyni päätelmistä, joissa sivutaan myös positiivisen psykologian viitekehystä, ota yhteyttä kati.nerg@tampereena-kilta.fi.

 

Tekstissä käytetyt lähteet:

Juote, O. 2015. Työnohjaajana kansalaisjärjestöissä. Osviitta 3/2015. Luettu 23.10.2020. https://www.suomentyonohjaajat.fi/sites/default/files/kotisivut/osviitta/artikkelit/www_osviitta_3_s_4-9.pdf

Rantala, R. 2004. Työnohjaus järjestötoiminnan kehittämisessä. Järjestötoiminnan tietopalvelu – Johtaminen ja ohjaaminen. Päivitetty 31.12.2004. Luettu 23.10.2020. https://www.kansalaisyhteiskunta.fi/tietopalvelu/johtaminen_ja_ohjaaminen/aiemmat_artikkelit/tyonohjaus_jarjestotoiminnan_kehittamisessa

Seligman, M. 2008. Aito onnellisuus. Lång, M. (suom.) Jyväskylä: Art House. Alkuperäinen teos 2002.

Uusitalo-Malmivaara, L. 2014. Hyveet ja luonteenvahvuudet. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus.