Lähellä-blogi: Koronaväsymys

Lähellä-blogi: Koronaväsymys

Olemme kuuden sosionomiopiskelijan ryhmä Tamkista ja olemme työstäneet kansalaisneuvonta-projektia Lähellä-kokonaisuudessa. Kirjoitamme nyt blogia ajankohtaisista aiheista maaliskuun loppuun asti.

Koronapandemiaa on nyt kestänyt vuoden verran, ja moni on väsynyt ja jopa kyllästynyt. Sananakin “korona” ärsyttää. Puhutaankin yleisesti koronaväsymyksestä.

Koronaväsymyksellä tarkoitetaan sitä, että normaali arki tuntuu olevan aina vain kauempana ja tunnelin päässä ei tunnu näkyvän valoa.

Rajoitukset eivät tunnun millään auttavan, vaan niiden kestoa pidennetään jatkuvasti. Koronaväsymys voi ilmetä esimerkiksi sillä, ettei suosituksia jaksa enää noudattaa, koska ne eivät tunnu tuottavan tulosta. On helppo keksiä syitä, miksei suosituksia viitsi enää noudattaa. Myös omista tekemisistään voi olla vaikea puhua, sillä tuntuu että mitä tahansa tekeekin, saa osakseen paheksuntaa.

Monien, myös aikuisten, harrastukset ovat tauolla ja monet yhteisölliset kokoontumiset ja tapaamiset ovat rajattuja. Joillekin tämänkaltainen toiminta voikin olla ainoa kodin ulkopuolinen kontakti tai tekeminen. Mietitään kuitenkin sitä, miten hienolta yhdessä oleminen ja jälleennäkeminen tuntuukaan kaiken tämän odottamisen jälkeen.

Sosiaalisten kontaktien välttely alkaa myös kyllästyttää ja ikävä läheisiä ja ystäviä kohtaan on suuri. Rokotusten piti tuoda mukanaan toivo paremmasta ajasta, mutta nyt uutisoinnit rokotteiden toimitusvaikeuksista ja rokotteiden riittämättömyydestä aiheuttavat enemmän ärsytystä kuin tuovat mukanaan toivoa.

Välillä myös tuntuu, että uusia rajoituksia ja suosituksia tulee sillä tahdilla, että perässä on vaikea pysyä. Tiedotustilaisuuksia on joka päivä ja aina eri tahon pitämänä. Uutisointia on myös paljon ja otsikot kertovat mahdollisista rajoituksista, joista ei kuitenkaan tiedä, että mikä on totta ja mikä ei. Koronaikana onkin vaadittu meiltä kansalaisilta paljon kriittistä ajattelua ja kykyä erottaa faktan fiktiosta.

Koronaväsymyksen tunteminen on yleistä ja täysin ymmärrettävää, mutta minkälainen talvi meillä olisikaan ollut, jos pitkästä aikaa ei olisikaan lunta sadellut niin paljon, että valkoiset kinokset toivat päiviimme edes vähän valoa?

Kinosten sulaessa kevätaurinko on ottanut paikkansa valon tuojana ja tarjonnut meille kaivatun annoksen D-vitamiinia. Kannustammekin kaikkia lähtemään nauttimaan ulos tuosta kevätauringosta.

Jatkuvat tsemppiviestit ”jaksetaan ja tsempataan vielä” saattavat myös lähinnä ärsyttää, mutta ne tuntuvat olevan ainoat toivotukset, joita tässä maailman ajassa voidaan käyttää. Faktahan on kuitenkin se, että ei tässä nyt muukaan auta. Ei ole muita vaihtoehtoja, kuin koettaa jaksaa, yrittää tsempata ja uskoa siihen, että vielä jonakin päivänä tässäkin tunnelissa näkyy valoa.

 

Valoisaa kevättä toivottavat,

Carita & Maiju

 

Korona-ajan apua ja tukea voi etsiä myös Lähellä.fi Apua! -sivulta.

Lähellä-keskus palvelee sinua ma-ke k9-14 numerossa 050 323 3773.

Ollaan yhteydessä!